Ohhoh. Jopas on multimediaa. Paperiläjä kuvastaa uutteraa ponnisteluani paperikaivoksessa.

Omalta osaltani arkistoprojekti on nyt kasassa. Pimeänkosteista kielikeskuksen katakombeista siirryn kohti uusia seikkailuja, joten tämä blogi tuskin enää päivittyy. Jätän sen kuitenkin tietoverkon laineille lillumaan yleisen hyvän ja jaetun ilon toivossa.

Pitäkää hauskaa ja muistakaa seikkailla, te jaloarwoiset herrat, leidit ja hattivatit!

Ohessa herkkuja  Sirkka Paikkalan kirjasta "Aamu Rusko ja Pylwäs Wankka - Etunimikeskustelua 1800-luvun jälkipuoliskolta".

"[--] eiköhän olisi jo aika Allakkaankin uskaltaa ottaa näitä nimiä
Paawo, Pekka Juhana, Lauri, joihin rahwas on niin rakastunut,
että rakkaimpia lapsiansakin niillä imartelee? Eiköhän,
jaloarwoiset herrat, jo käwisi laatuun, ett' emme näitä nimiä
enää haukkumaniminä pitäisi, että niille se sia annettaisiin, jonka
jo kauan sitten owat rahwaalta saaneet? [--] eiköhän jo käwisi
laatuun muilta kansoilta esimerkin ottaminen ja kaikkein
wierasten äänten ristimänimistä poies karsiminen?"
- Suometar, 9.3.1847.

Nimikeskustelun tiimoilta lehdissä ehdotettiin uusia suomenkielisiä yhdysnimiä lapsille. Tässä nimimerkki Kostian ehdotuksia tyttöjen ja poikien nimiksi Hämeen Sanomissa 17.6.1881.

Yhdistettyjä poikien nimiä:

Aate Ylewä
Hanke Harras
Hurskas Toiwo
Jalo Aate
Liukas Toimi
Nero Tuote
Pylwäs Wankka

Yhdistettyjä tyttöjen nimiä:

Aina Ahkera
Hilja Hempeä
Hywe Oiwa
Kaino Ihanne
Kauno Siweä
Nöyrä Siweä
Oma Tunto
Tarkka Uuttera
Ujo Kaunotar

Suomenkielisten nimien kehittely nostatti sekä kansan syvissä riveissä että ylemmissä yhteiskuntaluokissa huolta siitä, ettei uusista nimistä välttämättä suoraan tiennyt nimenkantajan sukupuolta. Pelättiin myös, että samaa nimeä käytettäisiin sekä miesten että naisten nimenä. Asiasta taitettiin peistä kiivaaseen sävyyn lehtien palstoilla.

"Minä woin kuitenkin rauhoittaa häntä sillä wakuutuksella, että kaikki muut miehet osaawat tehdä eroituksen oman ja naisten sukupuolen wälillä - paitsi kenties H. Dagbladin juttelija. Hänen tunnettu akkamaisuutensa antaa todellakin syytä siihen luuloon, että jos hänellä olisi suomalainen nimi ja hän saisi käsiinsä samannimiselle neidelle tahi rouwalle adresseratun kirjeen, hän heti rientäisi sitä awaamaan siinä wakuutuksessa että kirje on hänelle kirjoitettu. Mutta, niinkuin sanottu, hänen sopii olla aiwan warma siitä, ettei tämmöinen sekaannus kenellekään muulle, joka miehestä käy, milloinkaan tapahdu."
- Uusi Suometar, 1.7.1880.

"Oma sattuvuutensa loppuhenkostermilläkin sentään on. Se näet viittaa määrätavalla tauonetisen vokaaliloppuisen saneen lopun foneettiseen laatuun, ja on myönnettävä, että tauonetisiin loppuvokaaleihin tosiasiallisesti kuuluu henkäyslopuke, siis jonkinlainen loppuhenkonen."

- Prof. Penttilän kirjoitus kielilautakunnalle, 1969

"Kielimiehet ovat vuosikymmeniä suositelleet sanoja MAATTAA ja MAATTO yleisesti käytännössä olevien maadoittaa ja maadoitus -termien tilalle. Nämä pitemmät asut ovat johdoltaan epätyydyttäviä: keskellä oleva do-aines on asiaankuulumaton."

- Kielilautakunnan kirje Suomen sähköinsinööriliitolle, 1963.

 Tiukan kielenkäytön lisäksi pisteitä "epätyydyttävistä johdoista" sähköstä puhuttaessa.

Ulkomaisten nimien ääntämisestä.

"Yliop. Saarimaan mielestä on turhaa teennäisyyttä pyrkiä ääntämään näitä nimiä asianomaisen kielen mukaan, vaan olisi sallittava yksinkertaisempi ääntämys (esim. šekspir pro šeikspia). Puheenjohtaja Tunkelo piti oikeaan ääntämiseen pyrkimistä ilahduttavana: on parempi, jos jotkut ääntävät oikein, kuin että kaikki ääntävät väärin. Asia jäi vielä avoimeksi."

- Kielivaliokunta, 1943

"OKA-kahvi OY oli julistanut kilpailun uuden 'kahvijuoman valmistamista' merkitsevän ilmauksen saamiseksi. Lautakunta kävi läpi Kielitoimistoon lähetetyn luettelon ehdotuksista ja asetti etusijaan sanan KIEHAUTTAA, joka hyvin ilmentää sen, että kahvin tai veden annetaan vain kiehahtaa, ei kiehua. Mahdollisina pidettiin niin ikään verbiä UUTTAA ja eräihin kahvinvalmistustapoihin verbiä SUODATTAA."

- Kielilautakunta 1955.

Kilpailuun lähetettyjä ehdotuksia:

haudistaa, herauttaa, loihtia, turauttaa, pirittää, kahvastaa, kohauttaa, kahvintaa, kahvittaa, kahvioida, kummata, aromisoida, mehustaa

"Erilaisia moottorikäyttöisiä tavaransiirtovaunuja, joihin on rakenteellisesti kytketty nosturi. Lautakunta piti TRUKKI-termiä mahdollisena. Kuitenkin asetettiin rinnalle Hakulisen esittämä sana KONNA, jota tukee useiden muiden eläintä merkitsevien sanojen käyttö työvälineiden niminä ja mm. Lönnrotin lisävihon mainitsema kansanom. termi (oja)konna 'dikesplog'."

- Kielilautakunta, 1950

"Kielilautakunta ei pitänyt mahdollisina maist. Myrskyn ehdottamia sanoja näkiö tai kajostin (kirje diaarissa, n:o 124/60)."

- Kielilautakunta, 1960

"Tri Cannelinin alustuksen kuultuaan valiokunta puolsi seur. ohjetta:

1) Välittömästi pääpainollisen vokaalin jäljessä on oleva ts eikä t, esim.: natsionalisti, ratsionalisti (eikä: nationalisti, rationalisti).

2) Konsonanttiyhtymän seuratessa pääpainollisen tavun vokaalia on oleva t eikä ts, esim. : funktio, sanktio, tertiääri (ei: funktsio jne.).

3) Ensimmäisen ja toisen tavun rajaseutua kauempana sanassa mieluummin t kuin ts, esim. : initiaali, kollationoida, konditionaali, konstitutionaalinen, konventionaalinen, potentiaali, proportionaalinen (vaihtoehtoisesti, toisella sijalla: initsiaali jne

Tri Kalima halusi pöytäkirjaan merkittäväksi, että hän oli jyrkästi vastustanut s:ttömiä muotoja kaikissa kolmessa ryhmässä."
- Kielivaliokunta, 1929

"Ylioppilastuen asiamies maist. P. Koistinen oli tiedustellut suom. vastinetta käsitteelle soft ice, joka on noin +5-asteista ja sen vuoksi kokoomukseltaan ja makuvaikutelmaltaan pehmeätä jäätelöä. Päädyttiin suosittelemaan apul. prof. Turusen ehdottamaa sanaa samettijäätelö."

- Kielilautakunta, 1960

"Ilmaus SAADA AIKAISEKSI on laajalevikkinen hämäläisyys, jota on viime aikoina käytetty paljon yleiskielessäkin. Lautakunta ei pitänyt ilmausta kirjakieleen hyväksyttävänä vaan katsoi, että kun kirjakielessä on lyhempi muoto SAADA AIKAAN, sitä on edelleen syytä käyttää."

- Kielilautakunta, 1988

"Tri Achilles Westling oli ottanut tutkimuksessaan "Alkoholistien kuntoutusongelma Suomessa" (1969) käyttöön termin päihde 'juovuttava tai huumaava aine'. Nyt hän oli tiedustellut Kielitoimiston mielipidettä päihtäjä-sanasta, jota hän haluaisi käyttää merkityksessä 'päihteen väärinkäyttäjä'. Päihde-sanaa lautakunta piti sopivana (vrt. viihdyttää - viihtää - viihde), mutta ei päihtäjää, koska päihtää sen mielestä huonosti sopi merkitykseen 'käyttää väärin päihteitä'."

- Kielilautakunta, 1970

"Vt. prof. Helge Gyllenberg oli tiedustellut vastineita engl.kielisille termeille multi-, pluri-, cross-, inter- ja transdisciplinarity. Lautakunta piti näin monisoppisen termihierarkian rakentamista yleistä tieteellistäkään kielenkäyttöä varten tarkoituksettomana, koska käsitteet eivät varmaankaan jaksa pysyä erillään. Erikoiskäyttöön voitaisiin ehkä ajatella termejä eritieteisyys (multidisciplinarity), monitieteisyys t. emätieteisyys (crossd.), tieteidenvälisyys (interd.), yhteistieteisyys (transd.)."

- Kielilautakunta, 1970

"Sanojen pistorasia ja pistotulppa uusiksi nimityksiksi on ehdotettu termejä TARJO ja NOUTO tai OTIN."

- Kielilautakunta, 1952.

"Nyrkkeilytermeistä. On ehdotettu seuraavat terminmuutokset: kevyt välisarja = vaihesarja, kevyt keskisarja = visasarja, raskas keskisarja = väkisarja."

- Kielilautakunta, 1951